AnttiHanelius

Kulturfonden näyttää, mitä on kulttuuri

Amos Andersonin Taidemuseon ja Svenska Kulturfondenin hanke uuden taidemuseon perustamiseksi Lasipalatsiin lähti eilen kiinteistölautakunnasta eteen päin kohti lopullista hyväksymistä. Jälleen kerran Kulturfonden osoittaa mitä sanalla kulttuuri tarkoitetaan, ja miksi sana on säätiön nimessä. Se ei ole vain erilaisia tapahtumia ja niissä käymistä, vaan aktiivista ja kokonaisvaltaista paneutumista niiden edellytysten luomiseen, joilla kulttuuria tehdään ja ylläpidetään.

Kyseessä on kahdessakin mielessä poikkeuksellinen kulttuurihanke: taidemuseon perustaminen yksityisin varoin kaupunkihistoriallisesti keskeiseen rakennukseen. Lasipalatsi oli jo kertaalleen joutumassa toivottomaan kuntoon, kunnes Helsingin kaupunki vuosikausien patistelun ja jahkailun jälkeen viimein tajusi, että alkaa olla viimeinen hetki rakennuksen pelastamiseen. Rakennus peruskorjattiin ja suojeltiin 1998 kulttuuri- ja mediakeskukseksi. Lasipalatsin käyttö, ottaen huomioon sen poikkeuksellisen sijainnin, ei vieläkään ole täysin vastannut  sen tarjoamia mahdollisuuksia.

Lautakunnan päätöksen mukaan museolle varataan Lasipalatsin tontilta määräala ja noin puolet kiinteistön tiloista. Kaupungin tarkoitus on perustaa Konstsamfundetin kanssa yhteinen yritys, jonka omistukseen siirtyisivät Lasipalatsin nykyinen kiinteistö sekä rakennettava museo. Kaupunki jäisi yhtiöön vähemmistöomistajaksi ja sille jäisi omistukseen tuo em.  noin puolet Lasipalatsin kerrospinta-alasta. Varsinainen museo-osa sijoitetaan maan alle Lasipalatsin ja vanhan kasarmin väliselle aukiolle.

Museohanke on osoitus siitä luovasta aktiivisuudesta, joka on aina ollut ominaista suomenruotsalaiselle kansanosalle. Kulttuurihakuisuus tuntuu olevan heille synnynnäistä toisin kuin suomalaisille, joille se on enemmänkin opittua ja, kuten viime aikoina on näyttänyt olevan, osalle jopa "pakkokulttuuria".Valmius uuden ja vieraan hyväksyntään on nuivaa ellei suorastaan kielteistä, mikä ei suinkaan auta uuden ja modernin juurtumista maahan. Viime vuosisasadan alkupuolen modernikin tuli suomalaiseen kulttuurin ensisijassa ruotsinkielisten taiteilijoiden kautta.

Olisi todella mieltä lämmittävää nähdä vastaavaa niin henkistä kuin aineellistakin kulttuurimyönteisyyttä ja aktiivisuutta supisuomalaisen 95% enemmistöltä. Kykyä ja lajakkuutta meiltä ei taatusti puutu, mutta missä luuraa se palo, jolla se saadaan esille ja toimimaan?

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

Toimituksen poiminnat